Avainsana: ykköstyypin diabetes (sivu 3)

Koulu alkoi vihdoinkin elokuun puolivälissä. Jännitin, miten esikoispojan tyypin 1 tyypin diabetesta hoidettaisiin koulupäivän aikana. Hiukan erilaista suunnittelua koulun aloitus ainakin tiesi, jotta pienellä koululaisellamme olisi turvallinen koulupäivä.

Maaret on onnellinen pienestä lapsenlapsestaan, mutta on myös asioita jotka mietityttävät. Kastetilaisuus oli kaunis ja iloinen kahden suvun yhteinen tapahtuma.

Diabeetikkolapsi yökyläilijänä pelottaa. Kun esikoinen sairastui 3,5 vuotta sitten äitini (mummo) ilmoitti heti, että hänen pitää opetella diabeteksen hoito ja pistäminen, jotta pojat voivat jatkaa yökyläilyä heillä.

Huhtikuun alussa oli seurantakäynti lastenpoliklinikalla. Kaikki kome lasta olivat tällä kertaa mukana. Meille syntyi tummatukkainen tyttönen maaliskuun alussa, ihan esikoisen näköinen.

Lapsena hulavannetta osasin pyörittää satojakertoja yhteen kyytiin. Pyörisikö se vielä? Ensimmäisellä kerralla pyörityksiä tuli muutama kymmenen. Nyt kun liikuntaryhmät jäävät kohta kesätauolle voin sanoa, että ”se pyörii sittenkin”.

Olen tyytyväinen, että pitkät työmatkat ovat vaihtuneet vauvan odotukseen. Yöt ovat loppuraskauden takia risaiset. Aamut alkavat mahan kampeamisella sängystä, pojan verensokerin mittauksella ja pitkävaikutteisen insuliinin pistoksella. Sen jälkeen aamupalaa laittamaan; silmät tihrussa.

On ollut onni tavata mies, joka suhtautui varauksetta piikkeihini, vaikka hän itse kovin piikkikammoinen onkin. Siinä elämäntilanteessa, melkein kaksikymmentä vuotta sitten, itsekin toki vielä väitin, ettei diabetekseni mihinkään vaikuta – ihan normaalia elämää voitaisiin elää. Vaan onhan se nyt nähty, että vaikutuksia on.

Esikoinen odotti innokkaasti eskarin aloitusta koko viime vuoden. Tarhan viskaripäivinä hän aina ilmoitti ylpeänä, kuinka hän menee ensi syksynä eskariin, ja viimeinhän se elokuussa tapahtui.

Eskari ihan tosiaan alkoi.

Ainut ongelma, oli että veresokerit olivat säätöyrityksistä huolimatta sekaisin.