Diabeetikot kantavat mukanaan hoitovälineitä. Niitä kiinnitetään, pussitetaan, kääritään, roikotetaan, kannatellaan, piilotetaan ja pidetään esillä. Niihin pukeudutaan.

Päätin käyttää muutaman hetken miettimällä insuliinipumppua ja pukeutumista. Ovatko väitteet totta vai tarua? Voiko insuliinipumppu olla vaihtelevasti piilossa ja asusteena?

Uuden deeblogistin aloittaessa uransa näin joulun jälkeen on varmaankin kliseisin mahdollinen avaus kirjoittaa ylensyömisestä. Tartun siitä huolimatta aiheeseen, sillä syöminen on minulle tärkeää. Se on parhaimmillaan ja etenkin hyvässä seurassa niin paljon muutakin kuin vain nälän poistamista tai laskemassa olevan sokeriarvon nostamista. Suhtaudun syömiseen ehkä turhankin huolettomasti ottaen huomioon sen, että minulla on jo parisenkymmentä […]

Olisi ihanaa esiintyä voittajana. Silloin voisin kirjoittaa siitä, miten diabeteksen hoito meinasi kerran uuvuttaa minua, mutta sitten keksin keinon, jonka avulla selätin kaiken kuormituksen.

Tästä ei taida kuitenkaan tulla tuollaista sankaritarinaa, harmi sinänsä.

Ampiaiskirja oli kunniakirja, jota alakoulun kevätjuhlassa jaettiin yksi jokaiselle luokalle. Sen sai jos oppilas oli tavalla tai toisella ansioitunut koulutyössään. Olin  viisi kevättä jännittänyt ja odottanut, että koulun rehtori kutsuisi minut lavalle vastaanottamaan Ampiaiskirjan. Oli kuudennen luokan kevätjuhla. Viiden vuoden kevätpettymys olisi ohi. Olin asiasta varma. Luokilla ensimmäisestä viidenteen olin aina ollut kolmen parhaan joukossa. […]

Kun lapsi sairastuu vakavasti, paluu ”normaaliin” arkeen on vaikeaa. Ja tuleeko siitä normaalia ollenkaan? Vanhempana ajattelen, että diabeetikkolapset ovat pieniä sankareita. Pienet sankarit selviytyvät diabetekseen sairastumisesta, joka veisi heiltä hengen ilman insuliinia. Insuliini on heidän elämän avain. Se avaa oven sokereille kulkea elimistön käyttöön.

Diabeetikkoperheissä on vilskettä ja vipinää niin kuin muissakin perheissä. Diabeteksen huomioiminen siinä vauhdissa on oma juttunsa niin vanhemmille kuin isovanhemmillekin.

Insuliinikuolema kuulostaa pelottavalta ja laittaa pohtimaan oman hoidon vaativuutta ja harmaita sekä mustiakin alueita. Monta kertaa olen myös törmännyt väärinkäsityksiin ja virheisiin aihetta käsiteltäessä. Siksi ilahduin joulukuussa, kun käteni osui sattumalta L.K. Valmun nuorille kirjoittama kotimainen Poika – murha seitsemännellä luokalla -dekkari, Karisto 2017.

Miten elää sen tiedon kanssa, että diabetes on jossain määrin perinnöllinen sairaus? Itseäni helpottivat aikanaan nämä prosentit: Jos äidillä on tyypin 1 diabetes, lapsen todennäköisyys sairastua diabetekseen on noin 3 prosenttia. Diabeetikkoisän lapsen sairastumisriski on noin 8 prosenttia. Molemmissa tapauksissa on siis yli 90 prosentin mahdollisuus, että lapsi ei sairastu diabetekseen. Kaikilta lapsilta seulotaan TYKS:issä […]