Sähkö

Kummallista tuo sähkö; nappia painamalla tai keinukatkaisijaa naksauttamalla se virtaa johtoja pitkin sähkösopimuksen tehneeseen talouteen valaisten lampun tai polttaen paahtoleivän. Sähköä ei näe, mutta silti siitä pitää maksaa. Sen kuulemma tuntee ja se voi tappaa, jos sen kanssa puuhailee esimerkiksi kylpyammeessa tai työntää kielen pistorasiaan. Älä kokeile näitä.

Olen manannut monesti sähköyhtiöt helvetin tuleen ja saman hiilikuorman päällä ovat pätsiin matkanneet sähköverkkoyhtiötkin. Yhdessähän nämä rahastavat asiakkaansa leipäjonoon ja perikatoon. Verottaja kärkkyy sulaketaululla kuola valuen ja nyhtää silmitöntä sähköveroa kuluttajilta. Tämän kolmikon kikkailema sähkön hinta on rosvousta, mutta silti jatkuvaa korotuspainetta on. Harmittaa, kun sähköä ei voi varastoida ämpäreihin tai laatikoihin. Akkuun sitä säilötään, mutta eipä sellaisilla latauksilla ihmeitä -vähän pääsee älypuhelinta käpistelemään tai ajelemaan turpakarvojaan. Odottelen tässä Olkiluodon viimeisimmän ydinlaitoksen valmistumista, mutta sokkelilaudoitusta siellä kai vasta naulataan ja mitäpä tässä kiirehtimään; vastahan sitä on timpuroitu 10 vuotta. Ei saa hoputtaa, ettei tule sutta ja sekundaa…

Äiti Luonto ilmeisesti kyrsiintyi marmatukseeni sähkön kalleudesta ja päätti helpottaa maksutaakkaani aiheuttamalla eräänä yönä lumimyräkän, joka katkaisisi sähköntoimituksen osoitteeseemme. Tuntien Ä. L:n suuripiirteiset linjaukset ja tietäen arsenaalinsa laajuden kävikin niin, että muutaman tuhannen muunkin talouden sähkölaitteet mykistyivät. Eiväthän nämä sähkökatkokset yleensä kauaa kestä, joten kohta pääsee laittamaan kystä kyllä. Ne olivat raastavat 60 tuntia…

Liki 40 tuntia sähköittä. Riuhdoin juuri vuokraamaani aggregaattia käyntiin ja silmät olivat litran verran päästäni ulkona. Kullervon kirous oli vuodatukseeni verrattuna pelkkiä korulauseita ja kukkaiskieltä, mutta pärähtihän rakkine lopulta käyntiin. Paska kone kuitenkin! Voimakone jauhoi virtaa kahvinkeittoon ja puhelimet tulivat ladatuiksi. Pakastekaapitkin kehräsivät, mutta aika oli tehnyt tuhojaan; suuri osa marjoista ja sienistä meni sohjoksi. Olimme keränneet metsän antimia seuraavaan satokauteen asti, mutta kertaalleen sulaneet marjat menettävät ravintoarvoaan ja vetistyvät. Paljon saimme pelastettua, mutta hävikki oli suuri.

Aamulehdessä oli juttu kuvineen mainioista rivitalomme asukkaista. Lehden nettiversiossa oli juttu minusta ja pakasteistamme. Monet kommenteista saivat minut tajuamaan: sähköttömyys tekee ihmisen myös tyhmäksi! Joidenkin kommentoijien mielestä olin tehnyt kaiken väärin: olin ahnehtinut marjoja liikaa, miksi en vienyt pakasteita ulos kylmään, miksi en päästänyt huoneistooni kylmää ulkoilmaa, olisi pitänyt keittää marjat ja sienet ja tehdä niistä piirakoita jne… Kiitos kommenteista ja etätuesta. Mukavaa, jos olisitte ollut tuon kolme vuorokautta luonani antamassa ohjeita ajantasaisesti, eikä sitten kun kaikki on ohitse.

Tein edellämainitusta seuraavanlaisen johtopäätöksen: sähköttömyys -lyhytaikainenkin -muuttaa yksilön tyhmäksi ja kädettömäksi vajukiksi, jonka äly siirtyy sähkökatkon ajaksi niiden aivoihin, joille sähköä virtaa! (Puolustuksekseni voin kyllä sanoa, että ei minulla tuo yläpää ihan pimeänä ollut, sillä kuljin 60 tuntia otsalamppu köytettynä pääni ympäri). Tästä johtuen en enää koskaan hauku sähköyhtiöitä ja maksan sähkölaskuni nurkumatta.

Tämä kurimus ei ollut helppoa diabeteksenikaan vuoksi. En pystynyt laittamaan asiallista ruokaa, vaan söin ”mitä löytyi”, mutta tässä ollaan ja siitä tuonnempana.
Valvottua tuli paljon ja odoteltua valaistumista.

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Jaa Google+ -palvelussa
• Jaa LinkedInissä